Roudan maan kartat sisältävät paikkoja, joita kirja ei kuvaile sen tarkemmin. Maankiertäjä ja suksenveistäjä Lyylikki Kauppi tuntee kuitenkin kaikki ja kertoo tietonsa mielellään:


*Anar: talvikylä Aanaarjärven rannalla. He ovat kuuluisia Ukonsaaren pyhästä saarestaan.
*Bealdojavri: talvikylä lähellä Jierstin kirottua tunturia. Hiljaista ja umpimielistä väkeä.
*Borg: Linnajoen suun lähelle pystytetty linnoitus. Olen kuullut, että linnan ympärille olisi rakennettu syvä vallihauta ja toista vallihautaa kaivettaisiin ympärille. Se on joko hämäläisten tai roslagenin viikinkien hallussa.
*Hauho: pitäjä Hämeessä. Hauholla on pari varustettua linnavuorta ja sikäläiset verottavat Lappia kovalla kädellä.
*Himanka: talvikylä Lestijoen ympäristössä. Täällä on paljon kalastajia.
*Hollola: tässä pitäjässä on kuuluisa uhrilähde ja useampi linnavuori.
*Hukkala: parempi pysyä poissa tältä seudulta. Se sijaitsee jossakin Höytiäisen järven rantamilla. Sikäläiset hiidet kasvattavat suuria hukkia, jotka ovat tarpeeksi isoja kantamaan selässään aseistetun hiiden. Niillä on jonkinlainen linnoitus alueen korkeimmalla vaaralla, jota hiidet kutsuvat nimellä Kolikoli.
*Häädetkeita: turjalaisten lapinkylistä kaikkein eteläisin on kovaa vauhtia lantalaistumassa. Monet puhuvat kalevalan kieltä ja lapset matkivat kalevalaisia tapoja. Siidan noita Antero Hiidensalo on myös rikas kauppamies.
*Iso-Munakas: pieni kylä Härkätien varressa Vanajasta lounaaseen. Monet asukkaista myyvät viljaa Vanajan kauppiaille.
*Jumisko: yksi lapinkylä pohjoisessa. Siellä on monta muutakin, joista osassa vietetään niin hiljaista elämää, että lantalaiset eivät arvaakaan, kuinka paljon väkeä Lapissa loppujen lopuksi on.
*Jämsä: Perä-Häme. Jämsäläisillä on isot sikalaumat ja heidän kylänsä luona on kaksi linnavuorta. Kylän rikkain mies Hartus Paksu tarjoaa merkittäville vieraille hyvää kinkkua.
*Kaakamo: Kvenlandin talvikylä ja toisiksi suurin Kemin jälkeen. Hyvät lohiapajat, mutta kannattaa varoa kveenien hurjuutta.
*Kalanti: suomalainen kyläsikermä. Paljon peltoa ja hyvää viljelysmaata.
*Kalevan poikain sauna: harvassa paikassa saa yhtä hyvät löylyt.
*Kalvola: pitäjä Hämeessä Vanaveden rannalla. Kalvolan pitäjään kuuluvat myös varsin itsenäiset ja eriskummalliset kylät Akaa ja Urjala. Akaan kylässä asuvat mustatukkaisia hämäläisiä, joiden esivanhemmat ovat saksoja. Urjalassa puolestaan asuu tummaihoinen noita.
*Kaukola: karjalainen kylä. Täällä lähellä asuu erämaassa kuulemma kolmipäinen louhikärmes, jolle kaukolan väki uhraa ihmisiä.
*Kuhmoinen: yksinäinen talo Hämeen rajaseudulla.
*Kulsiala: pitäjä Hämeessä. Asutus keskittyy Lepaan virran suulle, Retulan saareen ja Huoritunmäelle.
*Kurkijoki: näitä Karjalan isompia kyliä.
*Kuru: mierolaisten talvikylä.
*Käärmelahti: siidanjärveläiset käyvät täällä uhraamassa Kärekselle ja palvovat käärmeitä. Jotkut sanovat, että siellä on salattu käärmeiden emuun temppeli, mutta en minä siellä sellaista nähnyt kun kävin suksia myymässä Siidanjärven markkinoilla.
*Lappa: tämä on ihan tavallinen lapinkylä, mitä nyt useita muita köyhempi.
*Lempoinen: hämäläinen kylä.
*Lievestuore: talvikylä, jota hämäläiset verottavat raskaasti. Heidän puhujansa ja emäntänsä on komea leskivaimo Aikki, joka osaa laittaa jauhot muitten suuhun.
*Louhi: puoliksi turjalainen ja puoliksi pohjolainen kylä.
*Majakaarre: talvikylä, jonka asukkaat järjestävät suuria peuranpyyntejä. Heillä on rikkaat riistamaat ja täällä on myös saivojärvi. Majakaarteen siidan tunnus on keihäänkärjen kuva, sillä sikäläiset metsästäjät ovat erikoistuneet peurojen kaatamiseen keihäin. Heidän johtajanaan on joku mummo.
*Mierola: tärkein mierolaisten talvikylistä.
*Mäkrä: Tohmajärvellä oleva hiisiasutus. Hiitolassa on monta muutakin, mutta tämä on niitä harvoja, joiden tarkka sijainti tiedetään.
*Nälkäniemi: köyhä kylä Pirkkalan ja Nokian välissä Tammerkosken partaalla.
*Pirkkala: pirkkalaiset ovat kovia erämiehiä ja heitä onkin todennäköisempää tavata Lapista kuin omasta kylästään.
*Pyhävuori: tämä on outo haltiapaikka. Siellä kasvaa kuusissa köynnöksiä ja valkeita kukkia, jotka ovat lapsen nyrkin kokoisia.
*Pälkäne: pitäjä Hämeessä, Hauhon pohjoispuolella.
*Rautia: Kylä Suomessa vehmaan lähellä. Heillä on myös komea mäkilinna.
*Repojänkhä: paras paikka metsästää tulikettuja.
*Roismala: rikas kylä Hämeessä. Sikäläiset ovat ylpeää väkeä ja emännät käyttävät paljon koruja.
*Sahi: kylä Hämeessä.
*Salamaperä: tiheä haltiametsä.
*Sihttel: talvikylä ylhäällä Lapissa. Valmistavat hyvää poronkäristystä.
*Siidan järvi: talvikylä Tapiolan metsien keskellä.
*Simpeleen luolat: Karjalassa on komea harjuselänne, jossa on useita luolia.
*Soabbat: talvikylä itäisessä Lapissa.
*Soade-Gilli: talvikylä Kemijoen latvavesillä.
*Soini: lapinkylä. Kalevan poika Soini asui täällä ennen kuin muutti Perämeren rannikolle. Soini opetti sikäläisille lampaanhoitoa ja paljon määkijöitä heillä onkin. Rikkain isäntämies täällä on nimeltään Äijä Ätsä.
*Soisalo: suuri saari, jossa liikkuu paljon metsänneitoja.
*Sortavala: kylä Karjalassa, joka on kuulu linnoistaan. Sortavalaa ympäröi peräti kaksitoista mäkilinnaa, toiset komeampia kuin muut.
*Summassiita: tämä on nopeasti kasvanut Talvikylä kahden kalarikkaan järven välissä. He riitelevät Soinin turjalaisten kanssa kalavesistä, etenkin Vahankajärvestä.
*Sulkava: täällä on niin korkea linnavuori, että se on suorastaan voittamaton.
*Sulva: Sulvan siita saa suuren osan elannostaan Sulvan soilta. Väki pyytää vesilintuja enemmän kuin useammassa muussa paikassa. Luulen, että sulvalaiset ovat hyviä linnustajia myös siksi, että he tuntevat pääskyn emuun, ja harva lintu lentää pääskyä nopeammin.
*Suurjunkkarin koivut: kaksi koivua, jotka kasvavat salmen molemmin puolin hirven sarvien muotoisina. Savon väki palvoo siellä hirvien emuuta.
*Sysmä: Hämeen itäisimpiä seutuja. Sysmässä valmistetaan kovasti sahtia, mikä voi tottumattomalta vetää vatsan ruikulille. Sysmäläiset myös tarjoavat sahtiaan helposti vierailleen ja naureskelevat näille salaa tai avoimesti, jos juotuaan joutuvat outoihin tilanteisiin.
*Teädnu: tämän talvikylän turjalaiset aina leveilevät lohivesillään. Olen kuullut veneenmittaisista lohista, mutta ne ovat varmasti kalavaleita. Yhden Teädnunjoesta pyydetyn lohen kallon olen nähnyt ja oli se miehen päätä isompi.
*Tuulos: pieni ja vähäväkinen pitäjä Hämeessä. Siltikin Tuuloslaisilla on useampia komeita mäkilinnoja, joista suurin on nimeltään Kratinkallio.
*Untamala: silloin kun minä olin nuori, niin Kullervo Kalervon poika läksi sotaan Untamon sukua vastaan. Se oli suuri ja surkea sota, jossa suuri osa Untamon sukua kuoli. Joitain palvelijoita, orjia ja vähäistä väkeä jäi henkiin ja he pakenivat Laitilan seudulle. Kylää kutsutaan nykyään Untamalaksi, koska siellä Untamon suku yhä on voimissaan.
*Urti: seitatunturi Lapissa.
*Vatsoila: iso talo Lempäälän pitäjässä.
*Vehmaa: kylä Suomessa. Heillä on viljavia peltoja.
*Veitikkala: suomalainen kylä lähellä Rikalaa.
*Virmapyhä: jämsäläisten uhrilehto, joka on pyhitetty Mielikille, Hittavaiselle ja Tynyykselle.
*Vuojola: Vuojola on pieni kyläpahanen, jonka asukkaat nimesivät kylänsä vainolaisten kuuluisan kauppapaikan mukaan, jotta sikäläiset tuotteet menisivät paremmin kaupaksi.
*Vuotjavri: tavallinen talvikylä.
*Ähtävä: tämä talvikylä on kuulu vaskisesta taikakellostaan, jota he pitävät aarteenaan. En ole kuullut, että mikä on tuon kellon taikavoima, mutta häävin kokoinen se ei ole.
*Äyräpää: yksi Karjalan hienoimpia kyliä. Äyräpäässä talot ovat isoja, paikoin jopa kaksikerroksisia.

Vaikka tuossa tulikin kuvattua parikymmentä paikkaa, niin kannattaa huomioida se, että karttojen mittakaava on niin suuri, ettei monia paikkoja ole mahtunut niihin lainkaan. Etenkin kalevalaisia kyliä on huomattavasti enemmän kuin mitä karttaan on mahtunut. Kylät ovat asutulla alueella sen verran lähellä toisiaan, että kaikkien kirjaaminen ylös tekisi kartasta lukukelvottoman.

Tuosta Suomenlahden rannikolle sijoitetusta Borginlinnasta tulee vielä kuulumaan enemmänkin juttuja. Tässä vaiheessa paikka on vielä hyvin vähäpätöinen hämäläinen vartiolinna merisataman kupeessa.

Myös Limingan linnan tarkempi kuvaus alkaa olla valmis ja Ropeconissa vedetyistä seikkailuista puhtaaksikirjoitin Kultaneidon runon toisen laulun, eli Ilmarisen haudan salaisuudet tulevat toivon mukaan pelinjohtajien tietoon ensi kesänä.

ERRATA:

Roudan maa on työpöydällä ja koneella hahmottunut viimeisen puolen vuoden aikana entistä tarkemmaksi. Kun nyt vertaan työstettyjä ja julkaisemattomia yksityiskohtia julkaistuun, niin pari kohtaa kaipaisi muutoksen.

1) Runolan sijainti: tämä on eksynyt tarkemmassa kartassa jonnekin Vaalimaanjoen latvavesille. Se ei ollut tarkoitus ja isossa kartassa paikka on lähempänä oikeaa. Tarkoitus oli paikoittaa Runola lähemmäs Kivisalmen piskuistakylää nykyisen Lappeenrannan kaupungin tienoille. Toisaalta Runola on niitä paikkoja, jotka PJ voi helposti laittaa valitsemaansa paikkaan Karjalassa.

2) tarkkuus: tästä olen jauhanut jo aikaisemminkin, mutta kartat eivät ole tarkkoja. Jos kaikki kylät olisi merkitty karttoihin, niistä tulisi lukukelvottomia. Läheskään kaikkia lapinkyliä ei näy kartoissa ja esimerkiksi Rauman ja Viljakkalan seudulla on Kalevalaisia kyliä.

Kiitos kysymästä, vastaan nyt lyhyesti:


Borginlinna on juuri kyseinen paikka.

Sen esikuvana on Porvoonjoen suulla oleva linnavuori. Paikka on alunperin hämäläisten merisataman vartiovuori, joka ei ole linnana kovinkaan kummoinen kumpu, mutta se on merkitty kolmiolla Roudan maan karttoihin.

Borg valloittaa kyseisen nyppylän ja muokkaa sen kunnolliseksi linnaksi. Hämäläisille tämä on kova paikka, mutta kun viikinkien matkailu idäntiellä yleistyy, tulee linnasta viikingeille tärkeä tukikohta. Muista mäkilinnoista poiketen sinne rakennetaan jopa neliönmallinen vallihauta ja viimeisessä laajennusvaiheessa myöhemmin toinenkin vallihauta.

Viikingit harrastavat kyllä merirosvousta, mutta se ei ole vielä kovin systemaattista, vaan pikemminkin tilaisuus tekee varkaan-tyyppistä ryöväämistä. Tyypillinen viikinkilaiva sisältää niin monta soturia, että muiden matkaajien kannattaa väistää.

Erittäin elävä viikinkielämän kuvaus on Bengtsonin Orm Punainen, joka on oivallinen romaani lukea muutenkin. Porvoon linnavuoren rauniot ovat puolestaan varsin näyttävä paikka vielä nykyäänkin ja se on hoidettu kauniisti. Paikka sijaitsee kävelymatkan päässä Porvoon keskustasta jokivartta myöten ja on merkitty karttoihin.

Pelinjohtaja voi toki laittaa yksityiskohdat omassa maailmassaan niin kuin tahtoo. Tuo Kummastuksen kirstussa esitelty viikinkiperhekin on hieman muuttunut kuvatuista siinä kirjoitusprosessin myötä.

Sipoon Sibbeborg sopii myös hyvin viikinkien tukikohdaksi, jos haluaa luoda jännitteen hämäläisten ja viikinkien lähekkäisten linnojen välille. Pohjalla tuossa skenaariossa on vanha perimätieto kolmesta viikinkisoturista (Borg, Sibbe ja Helsing), jotka antoivat nimet myöhemmille Uudenmaan pitäjille.

Mitä tulee tuohon kaupparauhaan, niin käytäntö koskettaa ensi sijassa kalevalasia ja heidän lappalaisia naapureitaan. Ne viikingit, jotka tuntevat kalevalaiset, tietävät toki myös käytännön ja pyrkivät kunnioittamaan sitä. Tämä johtuu lähinnä käytännön syistä, sillä pirkanrikkojat toivotetaan toisen kerran tervetulleiksi nuolilla.

Kyllä suomalaiset purjehtivat Rikalasta lähisaarille ja Eestiinkin. Viikinkiretket ovat vasta alkamassa toden teolla ja konfliktit muuttuvat vahvemmiksi tulevina vuosikymmeninä. Ja kyllä viikingit hyökkäilevät myös toistensa kimppuun, jos veri tarpeeksi kuohahtaa tai kyseessä on erityinen syy.

roolipelit.net sisältää sivuillaan muutamia tarkempia värikarttoja Roudan maasta. Niistä on tosin eniten iloa Pohjanmaalla tapahtuviin seikkailuihin.

Todennäköisesti roolipelit.netin seikkailusivuille on tulossa kevään aikana vielä yksi seikkailu lisää Roudan maassa. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat Tapiolan järville.

Majakaarre

Karttaan merkitty Majakaarre on turjalainen talvikylä, jolla on laajat riistamaat suurilla Peurasoilla. Talvikylän ydinalueet keskittyvät Muuras- ja Alvajärvien rannoille, sillä kalastus on tärkeä tukielinkeino. Siidan tunnus on keihäänkärki, sillä peuranpyyntiä on ammoisista ajoista harjoitettu keihäiden ja pyyntikuoppien avulla: keihäin aseistautuneet miehet ajavat koirien kanssa peuralauman kapeikkoon, jonne on kaivettu ansakuoppia ja surmaavat eläimet sitten keihäin.

Turjalaisilla on harvoin selkeitä johtajioa, mutta Majakaarteella näin on. Koko siidan yhteinen isoäiti Junga-mummo on talvikylän ehdoton johtohahmo, jota kaikki kuuntelevat ja yleensä tottelevat. Junga johtaa siitaa lempeydellä, viisaudella ja silkalla mummoenergialla.

(Nykyaikaisissa kartoissa Majakaarre sijoittuu suunnilleen Pihtiputaan kunnan alueelle.)

Jämsä

Kannen kartassa Jämsä on merkitty isoksi paikkakunnaksi. Tämä on hieman harhaanjohtavaa ja johtuu lähinnä siitä, että ensimmäiset Roudan maan seikkailut sijoittuivat Jämsään ja siten siitä tuli omissa peleissä tärkeä keskuspaikka.

Roudan maan Jämsä on kuitenkin vaatimaton kylä, jossa asuu kaikkiaan tuskin 150 ihmistä. Se on kuitenkin koko Hämeen pohjoisin vakituisesti asuttu kylä (Vaajakoskella on myös ympärivuotista asutusta, mutta siellä ei ole naisia ja paikka muistuttaa enemmän pysyvää erämaaleiriä kuin kylää).

Jämsän kylä sijoittuu Jämsänjoen varteen vehreiden niittyjen ja jyrkkien rinteiden jokilaaksoon. Kylää suojelee peräti kaksi linnavuorta: Pukinvuori on n. 4 hehtaarin kokoinen kallionlaki, jonka portin luona on jopa oma lähde. Muutamia kilometrejä siitä pohjoiseen on Linnasenvuori, jota suojaa länsirinteeltä vuolas Jämsänkoski ja muilta rinteiltä jyrkänne.

Jämsässä on tietäjä, sepppä, runsaasti hevosia ja suuri sikala. Tunnetuimpia asukkaita ovat sikatilallinen Hartus Paksu ja Jämsän Äijä.

Jämsänjoki laskee Päijänteeseen, jonka toisella rannalla asuvat luuhankalaiset. He ovat lappalaisia, jotka käyttävät veneissään luisia hankaimia.

Luuhangan siitaa ei ole merkitty karttoihin. Se on pieni turjalainen talvikylä Päijänteen itärannalla, Jämsää vastapäätä. Luuhankalaisia ei varsinaisesti veroteta, mutta he ovat kuitenkin ikäänkuin Jämsän alustalaisia ja elävät riippuvaisuussuhteessa näihin. Vaikka luuhankalaiset ovat turjalaisia, niin etenkin paikallinen nuoriso on innostunut kalevalaisista tavoista: he puhuvat suomea, syövät leipää ja juovat olutta.

Vanha väki puistelee päätänsä, mutta minkäs teet: tyttäret karkaavat naimisiin jämsäläisten nuorukaisten perään ja pojat koittavat tekeytyä lantalaisiksi. Luuhanka tulee tällä menolla olemaan sadan vuoden sisään täysin kalevalaistunut. Väistymistilaakaan ei juuri ole, sillä pian Luuhangan takana avautuu suuri Tapiolan tanhua.

Luuhankalaiset palvovat mäyrän omaa emuuta Holohonkaa. Useilla on henkieläimenä mäyrä.