Seikkailuideoita-aihealue on pyörinyt kohta lupaamani vuoden ympäri. Tulen pitämään siihen kirjoittamisessa taukoa ja muutenkin varmaan foorumille ilmestyy kuluvana vuonna lähinnä aikaisemmin kirjoitettua tavaraa, jota en kelpuuta Roudan maan jatko-osaan (tyhmää tosin puhua jatko-osata kun tarkoitus on tehdä siitä alkuperäistä täydellisempi ja parempi). Tähän säikeeseen tuleepi nyt sitten yksittäisiä kohtaamisia, jotka sopivat vaikka pitkien erämaavaelusten värittäjiksi.

Purren valitus

Veden äärellä lojuu murheellinen, pohjastaan puhki lahonnut venho. Vene on niukasti rannan puolella ja käyttökelvottomaksi lahonnut. Sen harmaantuneet laidat repsottavat kuluneina ja kivet paistavat pohjasta läpi. Kun hahmot kulkevat sen viereltä, alkaa pursi puhua.
Vene pyytää hahmoja ottamaan sen mukaansa merille ja uljaille sotaretkille. Laiva kertoo kernaasti vanhoista retkistään ja selittää palvelleensa Ahti-kuninkaan, Turkas Jätinsurman ja Laapatti Näkkinenän veneenä. Se palaa halusta päästä kerran vielä matkaan ja intouduttuaan vähättelee vammojaan ja ilmoittaa olevansa lumottu vene, joka kyllä selviytyy avomerellä kunhan saa vähän tilkkiä pahimpiin reikiinsä.
Kyseessä on kirottu sotapursi, joka saalistaa hyväuskoisia hölmöjä Kalevalan rannikoilla. Pursi suuntaa komeasti keskelle selkää ja uppoaa siellä hyvin nopeasti ja peruuttamattomasti yrittäen vetää miehistönsä syvyyksiin. Nyt on uimataidosta hyötyä.

Käreitär Käpälälaudassa

Polun varteen on pystytetty käpälälauta kettujen pyyntiin ja kas, komea repolainenhan se siinä killuu väsyneenä, käpälästään puussa roikkuen. Jonkun toisen ansahan on kyseessä, vaan olisi tuommoisen ketun turkilla myös arvoa.
Jos hahmot käyvät lähemmäksi, alkaakin repo anella armoa ja ihmisten kielellä. "Oivoi, muukalaiset, jalot miehekkäät, vapauttakaa kinttuni pulasta, sillä olen suuressa hädässä!" se kommentoi. "Kas kalvaa luutani ja lihaani tämän kavalan ansan reunat terävät. Herkkupalaa haukata vain aioin ja pian paljastui petollisuus ihmisen".
Ketun ääni on soinnikas, naisellinen ja sen puhetyyli oudon runollinen. Se mankuu, anelee, uhkailee ja lahjoo hahmoja päästämään itsensä vapaaksi. Mikäli hahmot tekevät niin, kettu pussaa vapauttaneita hahmoja ja vain heitä kevyesti kuonolle ja jolkottaa nopeasti metsän kätköihin. Ketun kuonosta märän jäljen saaneet hahmot saavat kertakäyttöisen loitsun ketun oveluus. Tällä loitsulla voi loihtia jollekin lähistöllä olevalle väliaikaisesti tavallista ovelamman ja juonikkaamman mielen (+ bonus kaikkiin älykkyyttä vaativiin tehtäviin).
Elleivät hahmot vapauta kettua se sähisee ja kiroaa. Hahmoilla on seuraavan viikon ajan valtavia hankaluuksia saada mitään pieniä riistaeläimiä. Jos hahmot tappavat ketun, saavat he siitä erittäin arvokkaan taljan (useamman tavallisen ketunnahan arvoinen), mutta Käreittären kiroamina heidän metsästyksensä on tehotonta kokonaisen vuoden ajan kun riistaa ei vaan tahdo löytyä.

Värikuvien kera parhaita täällä julkaistuja kohtaamisia ja joitain uusia voi lukea roolipelit.netin uudesta artikkelista Kohtaamisia korvessa