Tämä on lyhyt debrief Pahan tuulen suunta -larpista.

Kyläläiset löntystivät Vääräpolkua metsän suuntaan kuin apea karja. Viimeiset elikot oli ajettu metsiin sikäli kun niissä enää henki pihisi, eikä ollut kovin kummoinen näky kyläläisjoukko muutenkaan. Lapset ja vanhukset olivat jo kuolleet pois tai kannettu pelästyneiden perheidensä toimesta muihin kyliin ja jäljellä olivat enää rohkeat, tyhmät ja epätoivoiset.

Toki matka vei yhä synkemmälle metsäseudulle ja lähemmäs Aarnion peljättyjä haltijamaita, mutta Helgeä kiinnostivat enemmän puolukat. Vatsassa tyhjä jo huusikin, mutta sitten noitien mökki tuli polun mutkan takaa näkyviin ja oltiin perillä.

Niin oli aika paha, että koko kylä oli kääntynyt Kintukallion noitien puoleen apua saadakseen. Omissa oloissaan noitaperhe eli, eivätkä ihmiset heistä, muuta kuin pahoina aikoina apua pelokkaasti kysyivät. Nyt siinä seistiin noitien pihalla ja noitanainen seisoi pihalla vastassa. Hurja epeli se olikin, karvainen ja koivunlehtiä kasvoi korvissa. Lapset siinä sivummalla ja noitaukko tummana hahmona taaimmaisena.

Päällikkö asiat selitti noidille ja notaari omansa. Oli se veromieskin mukana, kun tarvitsi kylän väki laskea ja verot ruhtinaalle toimittaa. Noidat sitten lupasivat, että sopii väen yöksi jäädä, kunhan ei elämöidä tahi keittiössä käydä. Ja noitien hengille piti Helgenkin viinatilkka uhrata.

Siinä vaiheessa alkoi jo enemmän huoli Helgeäkin painamaan. Sillä mukana oli Rautaveräjän sukulaisia, joille kärpässienimehu maittoi siinä missä noitien hengillekin, mutta noitaukko oli sen sortin tonttuisä, että ei viinaksiin koskenut, vaan varoitti Helgeä juomasta ja katsoi pahalla silmällä. Ei hyvä alku ensinkään.

Mutta sisälle kun päästiin, niin ankaran tarpomisen jälkeen Helge nukahti tuvan lämpöön ja heräsi vasta kun häntä tönittiin hereille notaarin nimiä luetellessa. Jahka kylän kuolleitten ja poismuuttaneitten pitkä lista oli laskettu, niin pian tulivat jo tuoksut kyökistä. Noitatalo tahi ei, niin ruoka oli hyvää. Monta kertaa Helge kuitenkin tyarkisti, ettei kuppiin ollut mikään henki pesäänsä tehnyt.

...jatkuu

Iisakki, joka istui Helgen vieressä, oli kumman vapiseva einesaikaan. Hikoili ja tärisi, oli kai vilustunut vaelluksella. Pahempikin vaihtoehto oli, mutta sitä ei Helge tohtinut ajatella, kunpahan tarjosi Iisakille väkeviä kurkkukipuun.

Kylläisenä Helge sitten nukahti pöytään.

Ja heti heräsi kauheaan mekkalaan, kun väki huusi ja remusi. Iisakki oli poistunut pöydästä ja hänet löydettiin pihasta valkean homeen peitossa. Miesparka mätäni sukulaistensa silmissä, niin että jäljelle jäivät vain valkean härmän peittämät luut ja kauhea haju, ennenkuin mitään saatettiin tehdä.

Eihän Helge tuota uskonut, jolloin Iisakin veli Hermanni osoitti muutamalla suorasukaisella kädenliikkeellä, että Helgen sopi puhua kuolleista kunnioittavasti tai pikemminkin olla puhumatta ollenkaan.

Kuolema ja tauti oli sitten seurannut Longon väkeä myös noitien pihalle. Ja kuoleman lisäksi tulivat myös mystikot. Kolme kaapuihin verhoutunutta kolkkoa tietäjää: laki, oikeus ja tuomio. Mystikoita Helge kammosi, ei muistanut miksi, mutta niinhän noita karttoivat kaikki tolkun ihmiset.

Ahdistuksissa Helgelle jäi vain yksi vaihtoehto. Hän koitti piileskellä tuvan nurkissa viittaan kääriytyneenä ja joi enemmän kuin oli tarpeen.

Pian tuvasta löytyi ryyppykaveri. Tikan tyttöjä eivät Helgen jutut kiinnostaneet, mutta Rautaverän Tuomo oli menettänyt pienen poikansa taudille ja murheen murtama mies ei tuoppiin sylkenyt. Siinä miekkoset sitten kallistivat kuppia ja puhuivat menneet ja tulevat, kumpikin omaa tarinaansa solkaten. Tuomo puhui henkien pahuudesta ja poikansa kuolemasta. Vaan yht'äkkiä oli yksi mystikoista Helgen vierellä ja veti rentun hihan ylös paljastaen käteen tatuoidut merkit.

...jatkuu

...Mystikot kovasti supisivat keskenään, mutta lähtivät kumminkin syrjemmälle jotakin juonimaan. Helge piiloutui ensin pöydän alle ja ryömi sieltä sitten sänkyjen alle piiloon noita taiankäyttäjiä. Liikaa oli kuitenkin juotu ja vähältä piti, etteikö Helge olisi sammunut sinne. Semmoinen retkahdus maksoi piilopaikan ja Urho huomasi sängyn alta retkottavan käden. Niinpä Helge sitten kiskottiin lattialle ja hänen käskettiin olla tolkun ihmisiksi.

Vaan jo kävivät uutiset synkemmiksi. Henget olivat kovin vihoissaan ja niin noitaperhe kuin mystikotkin olivat kovin levottomia. Mystikot ottivat Helgen kiinni ja kovasti kyselivät asioista. Ei Helge mitään tahtonut puhua, mutta kun viiniä tarjottiin, niin suostui lopulta kertomaan vähän ja viinin virratessa enemmänkin.

No, mystikoitten seuraan tulivat noidatkin ja kohta Helge kuuli taikasanoja. Jotain häneltä kai kyseltiin, mutta semmoinen oli taikavoima, ettei Helge jälkeenpäin muistanut, mitä tuli puhuneeksi. Ja kovin kävi loitsu unettamaankin.

Siihen renttu sitten sammui tuvan seinustalle. Vaivoin kuuli metelin, ja kun tuvassa taas uutta kuolemaa surtiin, niin tuota Helge tuskin huomasi. Noitaisä ja Noitaäiti sanoivat kumpikin Helgen tajunnan vähän heräillessä, että nuku vaan, kaikki on kunnossa, joten Lokoa kohtaava murhenäytelmä meni Helgeltä ohi silmien ja korvien, vaikka ystävät ja kylänmiehet kuolivat ja mätänivät ympäriltä.

Seuraavana aamuna ei Longossa ollut monta miestä. Surevia leskiä ja isättömiä tyttäriä. Vielä olisi Helgestäkin hyötyä.