Yksi suomalaista kulttuuria leimaavista myyteistä on näkemys "suomalaisesta juomakulttuurista" ja viinapäästä.

En ole korostanut tätä Roudan maassa lähinnä siitä syystä, että viinanpolttotaito ja koko viinalla läträäminen on tullut Suomeen vasta ruotsalaisvallan myötä. Viinin puolestaan toi kirkko varhaiskeskiajalla. Erään teorian mukaan Ruotsin kruunu saikin alistettua suomalaiset vähän samaan tapaan kuin valkoinen mies intiaanit, riippuvuutta aiheuttavien väkevien voimalla.

Vanhassa muinaisrunoudessa viinasta puhutaankin huomattavasti vähemmin kuin myöhemmässä maatalouskulttuurin folkloressa, jossa viina jo näyttelee merkittävää tekijää. Niinpä oletan, että viikinkiajalla väestö ei ole vielä tottunut kovaan ja humalluttavaan juomatapaan. Olutta on toki kulunut, mutta enimmäkseen on juotu mietoja kotikaljamaisia kaljoja. Näinollen vain suurissa juhlissa, joissa humalapitoisempaa olutta on tarjottu runsaasti, on ollut todennäköisempää, että johonkuhun menee Remunen, humalan henki, ja hän käy remuamaan.

Roudan maan todella väkevät alkoholijuomat ovatkin sitten taikaesineluettelossa ja kumpaakin saa lähinnä ulkomailta. Viiniä saattaa tietysti olla jollakulla kaukomaan tuliaisina.

Entä jos haluaa pelata juoppoa? Toki jotkut sortuvat liialliseen oluen ottamiseen, mutta mikäli peliin halutaan tuoda enemmän väkijuomia ilman taikajuomien inflaatiota, niin rempsahtaneet voivat olla sahtikoiria tai sitten niitä viimeisen päälle vihoviimeisiä, jotka laittavat punakärpässienestä mehua.

Jälleen kerran normaalitilanne voi aina muuttua seikkailuiden myötä. Mitä tapahtuu, jos viinisaksan pursi saapuu Lietoon? Tai entä jos joku yritteliäs laukkuryssä perustaa jakeluverkoston väkijuomien tuomiseksi maahan?

Siinä saisivat kotikaljaan tottuneet fennit päänsä pyörälle ja taas tarvittaisiin seikkailijoita.