Jumalten ajalla Ilmatar laskeutui autiudesta alkumeren tyhjälle ulapalle, ja tuli siellä raskaaksi tuulesta ja meren pauhuista. Seitsemänsataa vuotta kului, ja sotka lensi taivaasta, rakentaen pesänsä Ilmattaren polvelle. Sotkan pesä kuitenkin suistui mereen, ja särkyneestä munasta muodostui maailma. Pian tämän jälkeen Ilmatar synnytti pojan, Väinämöisen, ja tämä astui alas autioon maailmaan.

Tällainen on tarina, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle Kalevalaisten keskuudessa. Mutta liikkuu myös legenda, jonka kuulette nyt:
Väinämöinen oli vain yksi Ilmattaren lapsista. Hänellä oli kolme veljeä, jotka syntyivät kukin joitakin satoja vuosia ennen häntä. He olivat Vernehin, Meren vartija, Roddahin, tuntureiden suojelija, sekä Leahvahin, Metsän Isä. Nämä laskeutuivat kukin eri puolille Kalevalan ja Turjan maita, ja Ilmatar nimitti heidät sen maan suojelijoiksi.
Ajan alusta veljekset, jotka vanha kansa tuntee nimellä Muinaiset, ovat vartioineet pohjoisen eri kolkkia. Väinämöinen on lähtenyt ja vannonut palaavansa jonain päivänä, ja jäljellä maailmassa on vain kolme. Nyt he nukkuvat ikiuntaan, ja legendan mukaan auttavat Kalevalaa sen suurimmassa hädässä.

Tietoja PJ:lle:
Muinaisten sijaintipaikat:
- Vernehin nukkuu ikiuntaan rannikon uloimmalla niemellä (jonka ihmiset tuntevat nimellä Rihtniemi) eräässä Luolakallion luolassa.
- Roddahin uinuu Pimentolan pohjoisimman tunturin huipulla.
- Leahvahin on veljeksistä ainoa hereillä oleva; hän hallitsee haltijayhdyskuntaa Tapiolassa, ja on yksi Tapion tärkeimmistä vasalleista.