Hmm, ensimmäiset tarkemmat aluekuvaukset, ja ihan "viralliselta" taholta. Voisi itsekin yrittää säätää Pimentolan turjalaisten talvikylistä jotain, kunhan nyt muutkin projektit saan pois alta :rolleyes: ...
Nyt kun nuo vanhat yliopistoaikaiset sivut ovat jo pitempään olleet poissa käytöstä, niin tässä on tuo mainittu Virolahden kuvaus. Monille tämä on vanhaa tekstiä, muutaman virkkeen olen tuonne lisännyt ja nuo skenaariot taitavat olla ennen netissä näkymättömiä.
********
Virolahti
"Hyvä satamapaikka se Virolahti. Siellä on yksi kivannäköinen piikakin…"
Virolahti on esimerkki kalevalaisesta kylästä. Virolahti on toinen Karjalan merisatamista ja kylänä pieni. Siihen kuuluu viisi taloa, joissa asuu kaikkiaan nelisenkymmentä ihmistä. Vaikka Virolahti on paljon pienempi kuin läheinen Vehkalahden satama, niin monet virolaiset kauppiaat pysähtyvät täällä ja markkina-aikaan kylän väkiluku saattaa jopa kaksinkertaistua. Monilla asukkaista onkin sukujuuria virossa ja useat osaavat puhua myös eestiä.
Kylän talot ovat nimiltään Virolahti, Virojoki, Santaniemi, Kurkela ja Miehikkä. Tarujen mukaan Virolahden kylän perusti Seppo Ilmarisen isä, Kalevan poika Ukko Illimar. Ukko Illimar purjehti Virosta näille raukoille rajoille, kaatoi kasken, raivasi metsää ja rakensi joenvarteen pajan. Vaimokseen hän otti Lokan, luontevan emännän, kauniin karjalaisen. Lapsista kaksi kasvoi aikuisiksi, kuuluisa takoja Seppo ja tytär Annikki, joka asuu vielä vanhana akkana Vehkalahdella.
Virolahdelta johtaa ratsupolku Vehkalahdelle länteen. Tie polveilee rannikkoa pitkin ja puolimatkassa se ohittaa Kalmatarhan, vanhan hautausmaan. Yöaikaan Kalmatarhaa kartetaan, sillä sinne haudatut vainajat ovat tuntemattomia ja vanhaa sukua. Monet matkalaiset ovat nähneet sihjojen lentelevän Kalmatarhan suurten tammien katveessa tai kuulleet kolsiaisten ääniä. Ei Kalmatarha ole vaaralliseksi osoittautunut, mutta ei vara venettä kaada.
Myös itään johtaa polku, mutta se on liian kapea ratsastamiseen. Tämä polku kiemurtelee erämaan halki aina Räisälän Tiurinlinnaan saakka. Se on paikoin metsittynyt ja vaikeakulkuinen. Lähin asutus on kauempana kuin päivänmatkan päässä.
Raivattujen maiden itäpuolella kohoaa komeana Pulakorpi. Se on tuuhea metsä, joka on riistamaana runsas. Kun halla vie touon ja vainolainen hätyyttelee, niin tietävät virolahtelaiset saavansa suojan Pulakorvesta. Tiettömiin metsiin on hyvä piiloutua ja sen antimet ovat paremmat kuin monessa muussa metsässä. Hirvet, oravat, näädät ja jänikset ovat vain osa Pulakorven rikkaista antimista. Metsän siimeksessä on myös turvaluola, jonne asukkaat hakeutuvat jos vainolaisten purjeet käyvät liian likelle.
Virojoki virtaa hiljalleen viljellyn maiseman halki. Kauppapaikka sijaitsee Virolahden talon tykönä, mistä on vajaa päivänmatka Miehikän taloon. Sieltä yläjuoksulle lepäävät Ukko Illimarin ja Lokan luut. Hautapaikka on rakennettu jatulintarhan muotoon ja virolahtelaisille se on pyhä. Lokkaa, Illimaria ja Ilmarista pidetään kylässä miltei puolijumalina, joille saatetaan myös pahoina aikoina uhrata.
Kylän asukkaat
Virojoen talo
Isäntänä talossa on tietäjä Virolainen, eestinmaalla kasvanut tietäjä, joka on kylän kunnioitetuin mies. Virolainen tuntee sekä eestiläiset että karjalaiset loitsuvoimat. Hänen vaimonsa on nimeltään Kyllikki, joka on Kurkelan Pirkan sisar. Kyllikki hoitaa taloaan tomerasti, vaikka sairastaakin jotain ikävää tautia, johon sekä Virolaisen loitsut että Auren yrtit ovat voimattomia. Talossa on renkinä virosta muuttanut merikalastaja Kuuno, joka viettää suurimman osan aikaansa vesillä, sekä pariskunnan neljä lasta ja Kuunon apupoika.
Kurkelan talo
Kurkelan tunnetuin asukas on Keijukas, joka hapattaa maidon pahalla silmällään. Keijukas on vaihdokas, jonka Kalmatarhan keijut vaihtoivat talon tyttäreen tämän ollessa kehtolapsi. Keijukkaalla on vain yksi silmä, kyttyräselkä ja vääristyneet raajat. Hän näkee muilta salattuja asioita ja osaa katsoa kaivon paikan. Vaikka Keijukas on ruma kuin sian pylly eikä häntä edes pidetä ihmisenä, niin silti hän on yhteisön jäsen, joka on hyväksytty täysivaltaisena kylän sosiaaliseen elämään. Vanhaksi piiaksihan Keijukas tulee jäämään, mutta se ei niin suuresti sureta hänen vanhempiaan Pirkkaa ja Paulaa, jotka toteavat, että jääpähän edes yksi tyttäristä pitämään heistä huolen.
Virolahden talo
Isäntä on Huuvo ja emäntä on Suvi, mutta mitäpä heistä tahi heidän lapsistaan, sillä tässä talossa asuu Unelma. Nimensä veroinen piikatyttö on ahkera ja muodokas, tarvittaessa hyvinkin nokkela ja ihmeellinen ruoanlaittaja. Valitettavasti Unelman ulkonäkö heikentää miesten työskentelyä enemmän kuin mitä hänen ahkeruutensa korvaa. Kaiken lisäksi tyttö pukeutuu niukasti, käyttäytyy tuttavallisesti ja ylipäätään vetää puoleensa hankaluukisa. Hänen vanhempansa ovat Kurkelan Pirkka ja Paula ja hänen paras ystävänsä on hänen likisiskonsa Keijukas.
Santaniemen talo
Pellon Pekon, humalan jumalan, siunaamaksi sanotaan Santaniemen isäntää Ohramoista. Sen täytyy olla totta, sillä niin hyvin kasvaa Ohramoisen ohra, vaikka hän viettääkin työaikansa tuiterissa ja jumalalleen jutellen. Ohramoinen on naimaton. Talossa asuvat myös Ohramoisen sisar Ohrikki ja tämän mies Lennu lapsineen, sekä kasvienkerääjänainen Aure. Vaikka Aure on jo isoäidin ikäinen leskivaimo, niin hän kerää kasveja nopeammin kuin kolme nuorempaa naista yhteensä ja tuntee lisäksi kaikki syötävät kasvit ja hyödylliset yrtit.
Miehikän talo
Mies Miehekänpoika ei puhu eikä pussaa, mutta on hyvä erämies. Hänen vaimonsa Haapa hoitaa isoa lapsikatrasta ja talon töistä vastaa pitkälti emäntäpiika Aura, joka on Auren tytär. Miehikän väki elää etäämpänä muusta kylästä.
Elinkeinot
Kaikilla taloilla on kaskimaansa ja pienet peltonsa, joskin Santaniemellä pellot ovat isoimmat. Viljelyä tukee merellä ja joella tapahtuva kalastus ja eräretkeily pohjoisen metsiin. Virojoen talon pihapiirissä on Ukko Illimarin ja Seppo Ilmarisen yhdessä rakentama vanha paja, joka on kylän yhteiskäytössä. Varsinaista ammattiseppää ei ole (lähin on Vehkalahdella), mutta useat pienet rautaesineet tehdään silti omin voimin ja yksi kylän kestopuheenaiheita onkin, mistä saataisiin uusi seppä pajaa tai kuka nuoresta polvesta tarttuisi vasaraan.
Virolahden talo sijaitsee aivan rannan läheisyydessä ja sen tykönä on useampi laituri, aitta ja venetalas ja markkina-aukio. Virolahdella on pari kertaa vuodessa isot markkinat, jolloin kylään saapuu paljon väkeä Vehkalahdelta, Virosta ja jopa kaukaa sisämaasta.
Skenaarioita Virolahdella
Tie toiseen maailmaan
Santaniemen kaivo kuivuu ja Keijukasta pyydetään selvittämään syy siihen. Keijukas kurkistaa kaivoon ja vingahtaa säikähtäneenä. Kaivon pohjalle on avautunut portti, josta Keijukas aistii keijujen taikuuden virtauksen. Kolmen sylen syvyydessä on ovi, josta pääsee maahisten maille johtavaan tunneliin. Tämä avaa mahdollisuuden seikkailuille maanalisessa maailmassa.
Neidonryöstäjät
Siitä asti kun Unelmasta tuli nainen, ovat jutut hänestä alkaneet kiertää ja ainakin kerran kesässä joku yritteliäs nuorimies koittaa napata tytön mukaansa. Kylällä ei tietenkään haluta luovuttaa pätevää piikaa kenelle tahansa mierolaiselle, joten neito on pelastettava ennen kuin on myöhäistä. Tämän skenaarion voi pelauttaa useampaankin kertaan.
Sieppari ruispellossa
Unelma on houkutellut jonkun kylän tyttäristä mukaansa keskikesän yönä tehdäkseen vähän taikoja. Neidot koittavat selvittää tulevat sulhasensa pyöriskelemällä ilkosillaan ruispellossa. Keskikesän valoisana yönä he sitten toteuttavat suunnitelmansa ja heittelevät kuperkeikkoja viljamaalla. Tuommoinen meuhaaminen herättää ruisukon, joka tulee pian pelästyttämään tytöt puolikuoliaiksi. Ruisukko on viljanvärinen, kumara ukko, jolla on rautakärkinen keppi ja keritsimen tai sirpin terät sormien paikalla. Sen alkuperä on hämärä: toiset epäilevät ruisukkojen olevan hulluja maahisia ja toiset sanovat niitä Runkoteivaan sanansaattajiksi. Ruisukko suhtautuu hyvin kielteisesti kaikkiin, jotka tallaavat viljaa kasvuaikana ja ilkamoivat elon päällä. Tarvitaan hahmojen toimia, ettei tytöistä tule apulantaa pellonpieleen.
Virolahden ihmissusi
Karjalassa ei ole ihmissusia, mutta Virossa niitä kerrotaan asuvan. Eikä Viro ole kaukana Virolahdelta, sen saa Virojoen Kuuno havaita. Joku matkalainen tuo tartunnan Suomenlahden yli ja kalastaja Kuuno on ensimmäinen uhri. Hyvät neuvot ovat kalliit, ettei ihmissusia tulisi enempää ja hahmojen on etsittävä parannuskeino Kuunolle tai kohdattava ihmissusi kylällä.