(En tietysti malta odottaakaan että saan ensi viikonloppuna Roudan maan käsiini ja pääsen ihan itse lukemaan miten tämä pari päivää minua askarruttanut asia toimii.)

Kun on kysymys fantaasiaroolipelistä, niin odotan jumalain tai haltian olevan vähän enemmän läsnä pelimaailmassa kuin kylän ämmien juoruissa. Kysymykseni tai siis pohdintoni liittyy siihen että vähintään Suomen taidehistoria ja jossain määrin mytologiakin on ollut skandinaavisten ja slaavilaisten vaikutusten alaisena aina tai ainakin melkein aina. Onko pelikirjassa esitetty mytologinen maailma ihan puristisesti Lönnrottia, ja pitäisikö Edda-jumaliin tai slaavilaisiin vastaaviin jotenkin suhtautua, olisi varmaan ruotsalaisia asuttamassa Suomen länsirannikkoa ja aitoja prrrrkeleen manaajia löytyisi Karjalasta etelään. Miten pelissä selitetään tai voisi selittää eri mytologioiden kohtaaminen? Pysyvätkö jumalat aina kotona vai lähtevätkö ne koskaan käymään ulkomailla morjenstamaan naapureita? Vai ovatko suomimytologian karaktäärit Ainoita Oikeita Jumalia universumissa?

Nämähän ovat tietysti kysymyksiä jotka varmasti pelinjohtaja mielellään yksin ratkaisee, yhtä oikeaa ratkaisua tällaiseen tuskin on, mutta kysymys on ainakin minulle pohdinnan arvoisen herkullinen.

Fiksu kysymys, jonka on esittänyt myös ainakin Neil Gaiman, ja mies kirjoitti vastaukseksi sen vasta käännetyn kirjankin Amerikkaan muuttaneista vanhan maailman emigranttijumalista (oliko se nyt Unohdetut jumalat).

Lähtökohtanani kirjoittaessa oli, etteivät Suomen jumalat missään nimessä olisi ainoita jumalia maailmankaikkeudessa. Turjalaisilla ja kveeneillä on omat jumalansa ja ihmiset voivat ihmetellä, onko Ukko sama persoona kuin Tiermes, vai onko kyseessä kaksi eri jumalaa (vai kolme, sillä kveenien Tiermes on Tor, joka viikingeillä ilmenee aivan eri hahmossa).

Lönnrotiin en puristisesti nojannut, mutta häneltä halusin välittää väistyvien ja haipuvien muinaisjumalten teeman, eli suomalaiset jumalat väistävät oman päätöksensä tehneinä, mutta ihmiset eivät sitä vielä ymmärrä, vaan rukoilevat ja uhraavat yhä hiipuville voimille, joiden vaikutukset maailmaan vähenevät sukupolvi sukupolvelta. Tämän oletuksen valossa suomalaiset jumalat itse tuskin kauheasti hurvittelevat ulkomailla. Lapin jumalat ovat puolestaan joko vähäisiä ja paikallaan pysyviä (seidat), liian etäisiä (Tiermes, ylimmän taivaan jumalat, Bäiv ja Mannu) tai lestissään pysyviä (akat ja tuulet). Sen sijaan ulkomaisten jumalten seikkailut Roudan maassa saa heti inspiraation lentämään (ehkäpä Od Harmaa ei olekaan niin harmiton yksisilmäinen tietäjä kesyine korppeineen kuin luulisi... B) )

Varsinaisesti Roudan maa ei ota (vielä) kantaa skansinaavien Balderiin, Freyaaan, Lokeen ja kumppaneihin tai slaavien Svarogiin, Peruniin, Volosiin yms. lähinnä siitä siistä, että tällöin alue on helpompi ympätä kunkin pelinjohtajan käyttämään maailmaan (esim. 7th Sea, Ars Magica, Mythys jopa Old World).

Tämä on kuitenkin sen verran mielenkiintoinen aihe, että mielelläni lukisin lisää mielipiteitä.

Päätin tuossa, että en aio kirjoittaa kosmologiaa jumalten suhteen kiinteäksi tai lopulliseksi. Niin mielenkiintoista kuin uskontotiede ja jumaluusoppi onkin, niin jätän eksaktit säännöt pois seuraavista syistä:

1) Kun totuutta jumalten todellisesta olemuksesta ei ole kirjattu, niin jumalat taipuvat helpommin eri pelisysteemeishin ja maailmoihin.

2) Pelaajahahmoilla on harvoin keinoja saada tarkkaa tietoa jumalista. Toki he voivat tavata jonkun tai vaikka viettää aikaa tämän kanssa, mutta mikäli polyteismissä jumalilla on omat agendansa ja omat syynsä verhota totuus hahmoilta tai ainakin antaa puolueellinen tai värittynyt kuva jumalista itsestään.

Palatakseni tuohon aikaisempaan aiheeseen, niin jumalten toiminta ulkomailla liittynee heidän palvelijoidensa toimintaan siellä. Mikäli jumalat katsotaan kansakohtaisiksi (ja siten heidän määränsä perin suureksi), niin tällöin voidaan olettaa Odinin ja Ukon eturiitoja Ahvenanmerellä ja vastaavasti Perunin ja Ukon riitoja Karjalassa. Tämänkaltainen näkemys, jossa Pohjois-Euroopassa on kymmenkunta ukkosen jumalaa, tekee jumalista helposti sen verran inhimillisiä, että he voisivat ollakin läsnä maailmassa. Toisaalta tällainen jumalmaailma tekee pakostakin maailmasta aika korkeafantasiaa.

Jos taas eri kansat palvovat samaa jumalaa eri nimillä (esim. Thor=Ukko=Tiermes=Perun, Ahti=Njord, Loki=Svarog, Tyr=Turisas jne...) niin tällöin jumalat harvoin ovat ulkomailla. Tämä järjestelmä tarkoittaa sitä, että jumalilla on monta kotimaata ja he ilmenevät vain erilaisissa asuissa eri maissa. Näin ryssänmaalaisille kuoleman jumala Volos on mies, mutta skandinaaveille Hel esiintyy nuorena naisena ja lappalaisille Yambe-Akka vanhana eukkona. Toki jotkut jumalat ovat tällöinkin niin kansallisia, ettei heitä välttämättä tunneta pientä aluetta kauempana (esim. nauriiden jumala Ägräs).
Tässä tilanteessa jumala sitten joutuu katsomaan herkästi kannattajiensa keskinäisiä tappeluksia, kun ihmiset eivät ymmärrä palvovansa samaa entiteettiä.

Jälkeenpäin omaa tekstiä lukiessa huomaa, miten hahmokohtainen näkökulma tässäkin on ollut. Kalevalan ja Lapin jumalat ovat toki totta hahmoille.

Toki sellainenkin ratkaisu on mahdollinen, ettei kalevalaisia jumalia ole edes Roudan maassa. Ehkä ihmiset palvovat niitä, uhraavat niille ja uskovat tietävänsä jotain jumalistaan. Kun rukouksilla ja uhreilla haetaan lähinnä onnea eri toimissa, niin koskaan ei voi tietää miten huono onni olisi ollut ilman uhreja ja lepyttelyä.

Tämä pilaa tietenkin idean Kaiken toivon loppu-seikkailulta. Ehkä toimivin tapa on pitää pelaajat epävarmoina jumalten todellisesta roolista maailmassa. Pelaajat kun usein aikaisempien roolipelien perusteella olettavat, että jos jotkut jumalat mainitaan sääntökirjassa, niin kyllä ne maailmassa sitten myös ovat muutakin kuin tarinoissa.